Kategoria: Korpi Antin blogi

Julkaisen tällä sivulla yhden blogin kuukaudessa.

VIINAPIRU OKSALLA ISTU

Suomalaiset juovat tänään alkoholia enemmän kuin koskaan historian aikana.
Korona on yksi tekosyy ottaa enemmän viinaa ja entistä salaisemmin piilossa muilta, kotona tai mökillä. Lukkojen takana, pimennettyjen verhojen hämärässä on  helpottavaa aukaista viinipullo ja tuudittautua turvallisuuteen. Muutaman lasin jälkeen juodaan aperitiivi ja snapsit päälle.

Juoppo muistaa nauttia Illalla yömyssyn, aamulla terveydeksi ja taudin torjujaksi konjakin.

Maski naamalle ja kauppa reissun yhteydessä saadaan lisää juotavaa. Netistä voit tilata suoraan kotiin erilaisia juomia. Samalla netin kautta pääsee tutustumaan  muihinkin huumaaviin aineisiin. Miten helppoa on sotkeutua päihteisiin ja jäädä koukkuun.
Sotkamossa on ollut ennätyksellistä poliisien tulo kotiin ja muualle selvittämään riitoja. Ihmiset, jotka normaalisti elävät rauhallisuuden perikuvina ovat nyt  raivokkaita ja vahingoittaneet läheisiä. Lapsia on hakattu, vaimo saanut nyrkistä, välillä ukkokin piesty. Lisää viinaa ja hampaat kurkkuun, muuten koronaan hukkuu.

Onko Suomen kansalla enää mitään mahdollisuutta selvitä, selvitä pöhnästä?

Venäjällä juotiin 70 vuotta ja Gorpa sai putken poikki ja porukka krapulassa kakisteli ja osa selvisi.

Koronastako uusi Gorpa meille. Lainsäädännöllä kiinni alkoholin tuottaminen ja jakelu. Kansa voisi ainakin vähän päätä ravistella ja mieltä selvitellä.

Hoitomuodoissa pitää lopettaa sijaispäihteen anto lääkkeenä. Tilalle Minnesota ja muita hoitoja, millä saadaan aikaan elämäntaparemontti. Vertaistuki pitää ottaa  kunniaan ja jatkolle keskustelua sekä tukea.

Mitä kalliimpaa ja vaikeammin on alkoholia ja päihteitä saatavilla, sen vähemmän niitä käytetään.

Kevennetään kuitenkin vähän. Naapurin Veikko oli ottanut useamman päivän viinaksia ja olutta. Saapuipa hän meille kyselemään krapularyyppyä edes jotain vahvaa yskänlääkettä. Silloin minulle poikasena välähti. Kerroin äidin kieltäneen minkään antamiseen. Lupasin kuitenkin yhden ryypyn pullosta, vain yhden. Veikko ryyppäsi ja imi pullosta sitä ainoaa pitkään ja hartaasti. Pikkuhetken katsoin vaikutusta ja sitten lähti setä nytkähdellen kohti ulko-ovea. Rappusilla kontallaan sappea oksentaen ja vesi silmistä valuen oli jymäytetty mies. Huokasin helpotuksesta, olin päässyt eroon kokonaisesta kalanmaksaöljy pullosta.

Äidillä taas oli lohdutuksen sana isälle, kun hän kuolemaa valitti juominkien jälkisaatossa. ”Onpahan yksi juoppo vähempänä tästä maailmasta”.

SE YRITTÄJÄ

Jouluaamuna herään raukeana ja ulkona on jo valoisaa. Kolmas muki kahvia, vahvaa sellaista ja mietin mitä tekisin?

Konsta Pylkkästä katsoessa soitan tytölle ja hänellä kyydit järjestyksessä. Päätän kuitenkin lähteä kotipitäjään päiväreissulle äitiä katsomaan.
Ristijärven kaupalta menen hakemaan kaksi kukkaa. Kauppaan mennessä vanhempi mies tulee ja pyytää apua tankkaamiseen. Menen, hän antaa kortin, numeron ja tankkauksen jälkeen kädestä pitäen kiittelee. Kysyy minulta nimeä, johon kerron kuka olen.
Hän vastaa hieman äimistyneenä: ”Se, yrittäjä Antti Kelako”?

Suomussalmella jutellaan äidin kanssa voinnista, menneestä ajasta, tulevista synttäreistä. Äidillä on uusi tabletti ja yhdessä opettelemme sen toimintaa ja miten siitä saadaan kristillistä ohjelmaa nähtäväksi. Äiti jää ikkunaan vilkuttamaan.

Sitten onkin raskas ajomatka. Menen tapaamaan työntekijän perhettä surullisena. Tiistai aamuna minut saavutti suru-uutinen, yksi parhaista miehistä oli menehtynyt äkillisesti. Ihmisen pienuus ja heikkous tuntuu, kun ajat pihaan ja menet koputtamaan ovelle. Muistelemme ja juttelemme. Kaikki jäävät vahvemmiksi ja luottavaisemmiksi tulevaisuuteen. Hyviä miehiä on vähän ja niitä miehiä, joihin voi luottaa vielä vähemmän. Hän oli niitä molempia miehiä.
Pihalle tullessani tuuli yltyy idästä purevaksi ja juoksuttaa lunta. Mustat pilvet juoksevat poukkoilevasti taivaalla, kuu vilahtelee ohuemman pilviverhon takaa ja se on kylmän kalpea.

Auton hyrähtäessä käyntiin, mietin käyntiä Pertin luona, olihan se yksi vakiokäynti paikkoja. Ajan kuitenkin ohi hirsitalon. Peltoaukeilla tuuli yltyy ja juoksuttaa lunta tien poikki kinostaen ajorataa. Muistelen hirvenpyynti retkiä yhdessä Pertin kanssa. Pertti oli kuskina maasturilla ja samalla toimi oppaana, tietäen hirvien kulkureitit. Hän kertoi Suolijärven miehistä ja naisista, historiasta. Kannusti tekemään ratkaisuja, ottamaan miehiä töihin.

Tapaninpäivänä on aika elonkorjuun. Leikkaaja on pysähtynyt edellisen jäljiltä Kirkkosaareen. Tuohon saareen, mihin on haudattu aikoinaan Suolijärven ympäristön ihmiset. Siellä nukkuu minunkin kahdeksas esi-isä. Ensin on aika ottaa sillan takaa ensimmäinen, varoiteltuaan tulosta kuukauden päivät. Seuraavana veden mukaan lähtee kaksi. Elonkirja oli kirjoitettu ja hetki lyönyt raskaasti.
Voimia ja lohtua kaikille kyläläisille, yhdessä on jaksettava, yhteisestä kylästä voimaa saatava tulevaan.

Tänä jouluna sain olla yrittäjä – ihminen – voimaton.

LAPSET LEIVÄN PÖYTÄÄN TUO

Milloin lapsi halutaan perheeseen? Ulkomaalaisten tullessa Suomeen lapsi hankitaan, kun tunnetaan elämä omassa kodissa turvalliseksi. Ulkoiset kodin puitteet ovat lämpö, vesi ja sähkö, ne ovat tärkeitä perusturvallisuuden luojia. Ulkoisena turvallisuutena ei tarvitse pelätä ympärillä olevia ihmisiä, vihamielisiä aatesuuntia tai painostavaa ilmapiiriä, saat olla
vapaa. Kolmantena tieto työstä ja toimeentulosta, työluvan varmuudesta tulevaisuudessakin.

Perheeseen tulee lapsi. Lapsen tulo saa mukavaa vipinää. Asunto halutaan laittaa kaikin puolin kuntoon. Vanhempien riidat sovitaan ja halutaan antaa rauha syntyvälle. Meidän yritysryppääseen on tullut ihmisiä, perheitä ulkomailta. Täällä Suomessa on syntynyt 17 lasta. Vanhempien tänne tullessa on mukana muuttanut 10 lasta. Sotkamossa kasvoi vuodessa (2018 – 2019) ulkomaalaisten osuus 2,7 % 3,0 prosenttiin eli määrä lisääntyi 11 prosenttia. Meillä on vielä pitkä matka Närpiöön, missä ulkomaalaisten osuus on 10,7 prosenttia väestöstä. Niin Närpiössä kuin Sotkamossa on paljon kausityöntekijöitä ulkomailta, joista voidaan saada pysyviä asukkaita kotikuntaan. Sotkamossa on kaikki puitteet kunnossa. Turvallisuus ja tieto toimeentulosta tulee työnteon kautta. Päiväkodit ja koulut löytyy ympäristöstä. Kaikki tämä on valmiina.

Nyt on aika tehdä oma osa, oma lapsi.

KORPIKOMMUNISMI

Kainuussa oli aikoinaan paljon valtion maata ja sitä sai käyttää kruunun luvalla kaskeamiseen ja tervanpolttoon.

Myöhemmin jaettiin maata niille, jotka uskalsivat ottaa sitä omiin nimiin. Tiloilla ei ollut suurtakaan arvoa. Rautatien myötä arvo nousi puulle. Metsäyhtiöt ostivat metsät maineen. Yhtiöt ei kuitenkaan halunneet ottaa hakattuja tiloja hoidettavaksi. Ne lohkottiin pikkutiloiksi ja myytiin tai vuokrattiin edelleen.

Syntyi ainutlaatuinen järjestely. Pikkutilat takasivat haltijalleen osan elannosta, mutta pikkutilalliset tarvitsivat myös muuta tuloa. Tukkiyhtiölle he muodostivat edullisen työvoimareservin.

Korpikommunismin todelliset juuret ovat palkkatyön ja maatalouden yhdistäneessä tuotantorakenteessa. Yksi lehmä ei antanut elantoa, mutta sitoi tekijänsä paikkakunnalle. Talveksi saatiin metsään työväkeä ja keväällä uittoon.

Mistä nykyajan yhteiskunnan radikaalit saa syyn toimia?

Ihmisiä on paljon vailla elämäntarkoitusta ja sielu on sisällä, kuin tyhjä kumiseva rumpu. Ajelehditaan erilaisissa pätkätöissä ja milloin missäkin osoitteessa. Juuria ei ole ja niitä kaipaa mieli.

Perussuomalaisissa ja erilaisissa jengeissä tulee yhteenkuuluvuuden tunne, jotka liittyvät heihin. Nämä yhteisöt taas osaavat hyvin ottaa pudonneet omaan kelkkaansa ja huolehtivat hengenravintoa netin kautta. Mestari on löytynyt ja opetuslapset ruokkivat juuretonta kansaa vihalla vielä heikompia kohtaan.

Juuretonta vihaa saa kaikki osakseen, jotka sattuvat sen tielle. Vihan edessä saa huutia puolueet, maahan muuttaneet, mustalaiset, riippumattomat tiedotusvälineet ja omilla aivoilla ajattelevat. Ulkopuolisuuden tunteella syötetty viha kaataa uhrejaan puolustuskyvyttömäksi teräväksi liipatulla viikatteella.

Tähän ei saa alistua. Ainoastaan tämän voi tervehdyttää ja normalisoida tilanteen on rohkeus. Ole rohkea, ole rohkea ja ole rohkea. Rohkeus vammauttaa nämä mestarin lonkerot.

Miksi korpikommunismi hävisi?

Isännille annettiin 100 hehtaaria maata ja viisi lehmää, sekä toivoa. Korpikommunistista tuli tuottaja ja samalla kepulainen.

Pitkä matka

Kohta neljäkymmentä vuotta sitten lähdin kotoa – kohti Kostamusta.

Maanantai aamuna kello kolme tein lähtöä jenkkikassin kanssa kohti työmaata. Mukana kassissa oli kumikengät, alusvaatekerta ja vanha sadetakki. Äiti jutteli kahvilla rauhallisesti asioita ja kertoi luottamuksesta Herran varjeluun. Salavihkaa työnsi käteen kolmesataa markkaa. Estelin. Ota nyt vain lainaksi, maksat sitten ensimmäisestä tilistä.

Isä nousi makuuhuoneesta kahville ja kertoili omasta työajasta Kostamuksessa, ennen jäämistä sairaseläkkeelle. Ohjeeksi sanoi, elä koskaan epäile omia taitojasi, elä koskaan sano ei. Usko tulevaisuuteen ja mahdollisuuteen menestyä. Sitten isä nousi, meni eteiseen ja antoi kesäpusakan. Ota takki ja kanna sitä ylpeänä. Siinä oli eväät ensimmäiselle työmatkalle 17-vuotiaalle Antille.

Samaa matkaa jatkan edelleen ja rakentanut elämää itselle, läheisille ja isolle joukolle työntekijöitä. Eniten aikaa vie työn etsiminen työntekijöille. Aamu alkaa kuudelta ja tiedolla tankattuna olen kello seitsemän käskynjaolla. Johdan yritystä toimistolta erilaisissa asioissa. Mieluisia hetkiä on työmaalla käynnit ja samalla nähdä hymysuiset työntekijät.

Uusien työmaiden sopiminen ja ihmisten tapaaminen työasioissa on kuitenkin sitä kaikkein mieluisinta tekemistä. Myynnistä minä tykkään, siitä minä tykkään.

Palaan myöhemmin elontiellä sattuneisiin tapahtumiin täällä palstalla.

Kolmesataa markkaa on vaihtunut moneen kertaan ja takki samoin. Juuristani olen edelleen ylpeä ja en pelkää edelleenkään mitään.