Pitkä matka

Kohta neljäkymmentä vuotta sitten lähdin kotoa – kohti Kostamusta.

Maanantai aamuna kello kolme tein lähtöä jenkkikassin kanssa kohti työmaata. Mukana kassissa oli kumikengät, alusvaatekerta ja vanha sadetakki. Äiti jutteli kahvilla rauhallisesti asioita ja kertoi luottamuksesta Herran varjeluun. Salavihkaa työnsi käteen kolmesataa markkaa. Estelin. Ota nyt vain lainaksi, maksat sitten ensimmäisestä tilistä.

Isä nousi makuuhuoneesta kahville ja kertoili omasta työajasta Kostamuksessa, ennen jäämistä sairaseläkkeelle. Ohjeeksi sanoi, elä koskaan epäile omia taitojasi, elä koskaan sano ei. Usko tulevaisuuteen ja mahdollisuuteen menestyä. Sitten isä nousi, meni eteiseen ja antoi kesäpusakan. Ota takki ja kanna sitä ylpeänä. Siinä oli eväät ensimmäiselle työmatkalle 17-vuotiaalle Antille.

Samaa matkaa jatkan edelleen ja rakentanut elämää itselle, läheisille ja isolle joukolle työntekijöitä. Eniten aikaa vie työn etsiminen työntekijöille. Aamu alkaa kuudelta ja tiedolla tankattuna olen kello seitsemän käskynjaolla. Johdan yritystä toimistolta erilaisissa asioissa. Mieluisia hetkiä on työmaalla käynnit ja samalla nähdä hymysuiset työntekijät.

Uusien työmaiden sopiminen ja ihmisten tapaaminen työasioissa on kuitenkin sitä kaikkein mieluisinta tekemistä. Myynnistä minä tykkään, siitä minä tykkään.

Palaan myöhemmin elontiellä sattuneisiin tapahtumiin täällä palstalla.

Kolmesataa markkaa on vaihtunut moneen kertaan ja takki samoin. Juuristani olen edelleen ylpeä ja en pelkää edelleenkään mitään.