SE YRITTÄJÄ

Jouluaamuna herään raukeana ja ulkona on jo valoisaa. Kolmas muki kahvia, vahvaa sellaista ja mietin mitä tekisin?

Konsta Pylkkästä katsoessa soitan tytölle ja hänellä kyydit järjestyksessä. Päätän kuitenkin lähteä kotipitäjään päiväreissulle äitiä katsomaan.
Ristijärven kaupalta menen hakemaan kaksi kukkaa. Kauppaan mennessä vanhempi mies tulee ja pyytää apua tankkaamiseen. Menen, hän antaa kortin, numeron ja tankkauksen jälkeen kädestä pitäen kiittelee. Kysyy minulta nimeä, johon kerron kuka olen.
Hän vastaa hieman äimistyneenä: ”Se, yrittäjä Antti Kelako”?

Suomussalmella jutellaan äidin kanssa voinnista, menneestä ajasta, tulevista synttäreistä. Äidillä on uusi tabletti ja yhdessä opettelemme sen toimintaa ja miten siitä saadaan kristillistä ohjelmaa nähtäväksi. Äiti jää ikkunaan vilkuttamaan.

Sitten onkin raskas ajomatka. Menen tapaamaan työntekijän perhettä surullisena. Tiistai aamuna minut saavutti suru-uutinen, yksi parhaista miehistä oli menehtynyt äkillisesti. Ihmisen pienuus ja heikkous tuntuu, kun ajat pihaan ja menet koputtamaan ovelle. Muistelemme ja juttelemme. Kaikki jäävät vahvemmiksi ja luottavaisemmiksi tulevaisuuteen. Hyviä miehiä on vähän ja niitä miehiä, joihin voi luottaa vielä vähemmän. Hän oli niitä molempia miehiä.
Pihalle tullessani tuuli yltyy idästä purevaksi ja juoksuttaa lunta. Mustat pilvet juoksevat poukkoilevasti taivaalla, kuu vilahtelee ohuemman pilviverhon takaa ja se on kylmän kalpea.

Auton hyrähtäessä käyntiin, mietin käyntiä Pertin luona, olihan se yksi vakiokäynti paikkoja. Ajan kuitenkin ohi hirsitalon. Peltoaukeilla tuuli yltyy ja juoksuttaa lunta tien poikki kinostaen ajorataa. Muistelen hirvenpyynti retkiä yhdessä Pertin kanssa. Pertti oli kuskina maasturilla ja samalla toimi oppaana, tietäen hirvien kulkureitit. Hän kertoi Suolijärven miehistä ja naisista, historiasta. Kannusti tekemään ratkaisuja, ottamaan miehiä töihin.

Tapaninpäivänä on aika elonkorjuun. Leikkaaja on pysähtynyt edellisen jäljiltä Kirkkosaareen. Tuohon saareen, mihin on haudattu aikoinaan Suolijärven ympäristön ihmiset. Siellä nukkuu minunkin kahdeksas esi-isä. Ensin on aika ottaa sillan takaa ensimmäinen, varoiteltuaan tulosta kuukauden päivät. Seuraavana veden mukaan lähtee kaksi. Elonkirja oli kirjoitettu ja hetki lyönyt raskaasti.
Voimia ja lohtua kaikille kyläläisille, yhdessä on jaksettava, yhteisestä kylästä voimaa saatava tulevaan.

Tänä jouluna sain olla yrittäjä – ihminen – voimaton.